Osallistuin ensimmäiselle joogatunnille vuonna 2006 työväenopiston
hathajoogakurssilla ilman joogamattoa pyyhkeen päällä joogaten ja
loppurentoutukseen lähes nukahtaen. Kurssin jälkeen joogan siemen
jäi itämään, mutta harjoitus jatkui useamman vuoden
epäsäännöllisenä kotiharjoituksena, kunnes alkuvuodesta 2012 löysin
tieni Om Yoga -koululle. Joogakoulussa harjoitus säännöllistyi ja
löysin uusia tapoja joogata.
Vuoden päästä tästä vahva sisäinen ääni kutsui ensimmäiseen
joogaopettajakoulutukseen. Tiesin olevani vielä aivan alussa, mutta
joogapolku johdatti syvemmälle. Tahdonvoimani kompensoi
keskeneräisyyttä: halusin oppia ja olin valmis sitoutumaan
harjoitukseen. Se, mistä en ollut lainkaan varma oli, että minä
ulospäin reippaalta vaikuttava, mutta sisäisesti lepattava introvertti
voisin ikinä opettaa, mutta näin vain tänä vuonna tulee 13 vuotta
täyteen joogaopettajan matkaa. Olen opettanut ensin integraljooga hathaa, sitten yhä enemmän hotjooga-flow´ta, myöhemmin joogarengastuntia sekä syvärentoutusta.
Jooga ei ole itselle enää vain harjoitus joogamatolla, vaan tapa
hahmottaa maailmaa. Joogan polulla kulkeminen on antoisaa, välillä
haastavaa ja oman keskeneräisyyden hyväksymistä opettavaa.
Opettaja on yhtä aikaa ja aina myös oppilas.
Olen kiitollinen, että saan jakaa osaltani joogan viisautta eteenpäin.
Opettaminen antaa aivan valtavan paljon. Nautin yhteisestä,
keskittyneestä tilasta joogatunnilla ja antoisista keskusteluista
joogatuntien jälkeen. Haluan olla ja edelleen kasvaa opettajaksi, joka
on viisaasti läsnä: myötätuntoinen ja kannustava.